maanantai 11. marraskuuta 2013

Long time no see

Edellisessä tekstissä mainitsemani työtarjoukset ovat hieman saaneet pääni pyörälle, ja yhdistettynä kaikkeen muuttotouhuun lääkikseen lukeminen on kahden viimeisen viikon aikana jäänyt todella vähille, valitettavasti. Työasioihin ei vieläkään ole tullut mitään varsinaista selvyyttä, mutta elän edelleen toivossa. Lukemisen suhteen palasin vihdoin ruotuun tänään, tai ainakin ruotuun päin. En voi käsittää, miksi tämä Fysiikka 4 -kurssi tuntuu minusta niin tuhottoman vaikealta!

Lähinnähän kurssissa puhutaan voimista. Ehkä ongelma on se, että nämä voimat tuntuvat musta pitkälti niin epätodellisilta. Esim. alustan tukivoima - vaikea jotenkin hahmottaa, että alusta ikään kuin työntää mua ylöspäin samassa määrin kuin gravitaatio vetää alas. Lisäksi olen edelleen huolimaton ja saan ihan vain vähän eri tuloksia kuin kirjassa. Olen puurtanut kyseisen kirjan ja etenkin sen kolmoskappaleen kanssa niin kauan ja tuskaisasti, että annoin tänään itseni lukea kyseisen kappaleen loppuun ja tehdä tehtävät vähän sinne päin, kunhan vain tuli tehtyä. Huomenna olisi vielä tarkoitus ehtiä kappale 4, ja siirtyä sitten vihdoin vitoskirjaan. Jännittävää!

Kävin sairaanhoitajakoulun pääsykokeissa. Ne oli aika intensiiviset, hirvittävä määrä osakokeita, psykologin haastattelu ja ryhmätehtävä. Tuntui, että koe meni ihan hyvin - se fiilis mulla yleensä aina on - ja onhan ne kokeet tosiaan yleensä ihan hyvin menneet. 26. päivä tiedän varmasti. Opetussuunnitelmaa lukiessani into vain kasvoi, eikä oikeastaan tunnu yhtään hassummalta vaihtoehdolta lukea sairaanhoitajaksi, jos tie lääkikseen ei koskaan aukea. Yrittämistä jatkan joka tapauksessa.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Voi elämä

No nyt jos koskaan on tarvetta blogille ajatustenjäsentelyvälineenä.

Allekirjoitin tänään vuokrasopimuksen ihanasta yksiöstä ihan kotikaupunkini keskustasta. Olen ollut aika innoissani tästä omilleni muutosta, onhan se kiva päästä laittelemaan kotia just sellaiseksi kuin tykkää. Sopparissa on ehto, että kuusi kuukautta kämpässä on ainakin pysyttävä. Koska olen tehokas nainen, tein saman tien muuttoilmoituksen, vakuutuksen muutoksen, ilmoituksen isännöitsijälle jne.

Illalla sain FB-viestin. Yhdeltä tutulta ihanalta näyttelijältä. Työskentelin viime kesän kuiskaajana, ja tutustuin häneen niissä merkeissä. Oli puhetta siitä, että tekisin todella mielelläni kuiskaajan hommia ihan oikeassa elämässäkin, ei vain kesäisin. Nyt hän sitten viestitti, että pääkaupunkiseudulla saattaisi olla mulle kuiskaajan töitä jo joulukuun alusta.

Että silleen. Juuri kun nämä uudet kuviot ja suunnitelmat ovat alkaneet tuntua suht toteuttamiskelpoisilta, tulee jotain ihan muuta. Jotain ihanaa. Mutta jos mä sen työn saisinkin (se ei siis ole vielä mitenkään varmaa), mitä mä teen tälle asunnolle? Sairaanhoitajakouluun en sitten ainakaan menisi, ja tämänhetkinen työ pitäisi jättää, mikä olisi kurjaa. Lääkikseen luku onnistuisi joten kuten vielä työn päälle, ja jos sattuisi Helsinkiin pääsemään, iltanäytöksissä voisi kuiskata sen pari kertaa viikossa koulun lisäksikin. Mutta mitä jos pääsisinkin Sveitsiin? Voisinko lähteä? Mitä helvettiä? Miksi mulle aina käy näin? Tai tiedänhän mä miksi, ihan itseäni saan syyttää. Mitäs olen kaikesta kiinnostunut ja innostun niin helposti ja tungen nenäni joka peevelin paikkaan.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Mutta miksi?

Kummasti tuntuu tämä päivitysväli harventuvan, kun uutuudenviehätys karisee niin bloggaamisesta kuin lukemisestakin. Eipä ole myöskään hirveästi raportoitavaa, kun lukuaihe on edelleen fyssa. Pitäisköhän tehdä tästä oikein oppimispäiväkirja, sellainen kuin koulussa piti joskus tehdä ainakin e-commerce managementista... Siitä vois olla hyötyä, mutta toisaalta menisi siihen aika paljon aikaakin, jos joka päivä pyrkis tiivistämään lukualueen asiat muutaman kappaleen päivitykseen. Ehkä siis ei.

Tänään on ihana kirkas kylmä aamu, ja oikeastaan haluaisin olla laavulla paistamassa vaahtokarkkeja. Viikon lukualueesta puuttuu kuitenkin kuutisen sivua, ja siinä on paljon laskuja, joten eiköhän tässä vielä jokunen tunti vierähdä, ennen kuin voin paeta metsään. Aiheena on linssit ja linssisysteemit. Tähän asti linssiasia on ollut jokseenkin yleistajuista, mutta linssisysteemejä yritin lukea toissapäivänä niin myöhään illalla ja niin pitkän lukupäivän päätteeksi, etten tajunnut loppuvaiheessa enää sanaakaan. Tänään yritän siis hyvin lepuutetuilla aivoilla.

Eilen äiti kysyi minulta hyvin metafyysisen kysymyksen: miksi minä haluan lääkäriksi? Onnistuin mutisemaan vastaukseksi jotain syvämietteistä alan mielenkiintoisuudesta ja ihmisen auttamisesta, mutta avaanpa tässä myös itselleni motiivejani vähän tarkemmin.

1. Se on mielenkiintoista. Siis lääketiede. Olen innostunut jopa tästä fysiikan opiskelusta ihan kummasti, ja huikeaa on päästä jossain vaiheessa lukemaan vielä selkeämmin lääketieteeseen liittyviä asioita. Tuntuu, että tämä saa minut ylipäänsä ajattelemaan enemmän ja selkeämmin.
2. Tykkään ihmisistä. En kyllä tiedä, kuinka kauan tykkään, kun olen aloittanut lääkäröinnin. Mutta ajatus ihmisläheisestä työstä, jossa omalla persoonallani ja osaamisellani voisin auttaa, on aikas houkutteleva.
3. Siinä on aina opittavaa. Olen nyt niin trendikäs "ikuinen opiskelija", enkä voi kuvitella lopettavani oppimista, kun pääsen koulusta. Lääkärinä olisi pakko pysyä ajan hermolla.
4. Siinä on hyvät mahdollisuudet lähteä ulkomaille. Vanhana järjestöjyränä olen aina haaveillut lähteväni esim. SPR:n katastrofityöhön maailmalle, siis ihan niille lyhyille pätkille vaan.

Ja sitten vähemmän sosiaalisesti korrektit mutta yhtä lailla asiaan vaikuttavat syyt:

5. Se on arvostettu ammatti.
6. Lääkäreiden työllistymistilanne on erittäin hyvä.
7. Lääkäreille maksetaan ihan kivasti.

Täydennän listaa sitä mukaa kun jotain uutta keksin.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Vielä vauhdissa

Viikonloppuna laiskotti, ja sain fyssan kakkoskurssin vain nipin napin puristettua loppuun. Kertaustehtävät kirjan lopusta jätin suosiolla paremmalle ajalle, kun aika painoi päälle, ja aaltokurssiin oli päästävä käsiksi. Kolmoskurssin alusta löysin onneksi jälleen hetkittäin hiipuvan motivaationi. On aina siistiä sukeltaa ihan uuteen aiheeseen, ja vaikka joskus lukiossa fyssainto lopahti tyystin juuri kolmoskurssin ekoihin sivuihin, syynä ei niinkään ollut aiheen tylsyys. Ennemmin onnistuin uskottelemaan itselleni, etten osaa, vaikka kympit napsin kahdesta ekasta kurssista. Osansa asiassa oli ehkä myös sillä, että luin pitkän matikan, pitkän saksan ja englannin sekä lisänä vielä ranskaa ja psykan kaikki kurssit, joten aika ja energia tuntui loppuvan.

Aaltoliikkeen ensimmäinen luku tuntui ihan arkijärjellä käsitettävältä, ja vaikka Fysiikka -sarjan kirjassa esim. Huygensin periaate oli aika vaikeaselkoisesti selitetty, YouTube toi avun tähänkin ongelmaan. Myös esim. Vesa Maanselän fysiikka-aiheiset YouTube videot ovat selventäneet monta pulmaa. Sinilaskut laskimella osoittautuivat sitten ensimmäiseksi ongelmaksi, jota lyhyt googlettaminen ei ratkaissut. Näpyttelin mielestäni tyystin oikeaoppisesti aaltoliikkeen taittumislaskut Casiooni, ja vastaus oli aina ihan jotain muuta. Onneksi on Älyvuoto -foorumi - sain vastauksen kysymykseeni kymmenessä minuutissa: laskin oli asettu asteiden sijasta radiaaneille. Miksi? En tiedä. Mitä ovat radiaanit? En tiedä. Kuka on mahtanut asetuksen vaihtaa? Ei ainakaan pikkusisko, joka on pelin edellinen käyttäjä.

Lauantaina olin työporukalla saunomassa. Reissu oli ensimmäinen nykyisellä työporukalla, ja olipa elämäni alaston sekasauna seurueella, joka ei ole samaa sukua. Eksoottista. Mielenkiintoisen keikasta teki myös kollegani paikalle tuoma alkometri. Itse autoilin, joten alkoholin vaikutus toisiin näkyi tavallista selvemmin, ja pääsinpä vierestä vertailemaan, kuinka käyttäytyy yhden promillen humalainen, ja mikä muuttuu, kun lukemat nousevat kahteen. Veikkaan, että illan mittaan päästiin myös paljon kovempiin lukemiin, mutta liukenin paikalta puolilta öin, joten hurjin jäi näkemättä.
Tämä vahvistaa entisestään vakaumustani, että kaksi annosta samana päivänä on minun henk.koht. kipurajani - kun mennään sen yli, kontrolli pettää ja tulee helposti otettua enemmän. En osaa myöskään oikein ennakoida, mikä alkoholilaji sopii ja mikä ei, ja seuraava päivä on sitten helvettiä. Tästä kuin saisi vielä pidettyä kiinni. Ei silti, tähänkin mennessä "yli" on mennyt noin yhden kerran vuositahtia, enkä ole juovuspäissäni tehnyt paljon pyörällä kaatuilua kummempaa.

Loppuun linkkivinkki: viihdyttävin löytämäni lääkisblogi on briljantti ahyesmedschool.blogspot.com. Suosittelen. Lämpimästi. Heppu on kieltämättä jenkki, joten lääkis toimii varsin eri tavalla kuin meikäläinen, mutta viihdearvoltaan blogi on verraton, ja minulle se toimii myös motivaattorina. Aloita arkistojen alusta, niin voit lukea pojan koko lääkisajan tilitykset. Hän ei ymmärtääkseni enää juuri päivitä.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Painemittari. Manometri. Muodonmuutosmanometri. Sähköinen paineanturi. Rasiailmapuntari. Tai jotain sinnepäin. Ja niin edelleen.

Viikonloppu on ollut tuottoisa. Tänään opin useita erilaisia painemittareita. Tai opin ainakin niiden nimet. En oikeastaan kovin hyvin ymmärrä, miten esim. manometri toimii. Nyt taidan sukeltaa Wikipedian ihmeelliseen maailmaan.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Fysiikka 1 suoritettu!

Ensimmäinen välietappi on nyt saavutettu ja lukion fysiikan ykköskurssi kerrattu, jesh! Kurssi tuntui jopa hämmästyttävän helpolta säteilyyn saakka, mutta säteilyssä olikin sitten paljon uutta ja tuntematonta. Olen lukenut kirjan ajatuksella läpi, tehnyt kaikki tehtävät, tehnyt huolelliset muistiinpanot sekä 260 kysymystä Mnemosyneen. Olen myös opetellut em. kysymysten vastaukset.

Hetkinen... 260 kysymystä? Yhdestä kirjasta? Kun kirjoja on yhteensä 18, koko setin opiskeltuani minulla on siis melkein 5000 kysymystä. Jos opiskelisin tavalliseen lukion kokeeseen, saattaisin syyttää itseäni huonosta priorisoinnista, mutta ymmärtääkseni lääkiksen pääsykokeita varten olennaista voi olla ihan mikä tahansa nippelitieto, joten taidan jatkaa valitsemallani tiellä. Tästä lähin ryhdyn myös tekemään kysymyksiä joka kappaleen jälkeen, joten niitä ei tule tällaista rysäystä kerralla.

Lukeminen tuntuu ihmeellisen hyvältä. Kliseisesti ilmaistuna tuntuu melkein siltä, että olen löytänyt elämäni tarkoituksen. Tämä vaan on niin järkevää, tämä kaikki liittyy kaikkeen, kaikki on mielenkiintoista. Olen onnellisempi kuin todella pitkään aikaan. Toivottavasti tämä olotila jatkuu, ja toivottavasti todella pääsen sisään. Vaikka jos en pääse, olen joka tapauksessa paljon lähtötilannetta fiksumpi opiskeltuani kaikki nämä kurssit. Ehkä siitä urkenee jokin uusi ura.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Melkein melankoliaa

Tänään on ollut ilmassa vähän syksyistä melankoliaa. Työnhaku ei ole erityisen mukavaa hommaa, vaikka tämänpäiväinen haastattelu ihan hyvin tuntuikin menevän. Onneksi haastattelija lupasi ilmoittaa perjaintaihin mennessä, päätyvät nyt sitten mihin tahansa.

Loppuviikon olen yksin kotona. Aion linnoittautua fyysikonkammiooni ja lähteä kotoa vain lauantaina töihin, ja huomenna olisi mentävä hammaslääkäriin. Fyssa etenee ihan kivasti, ensimmäinen kirja on kohta ohi. Kun saan viimeisen kappaleen luettua, mietin, teenkö koko kirjasta vielä vaikka miellekartan, vai riittäisikö flash cardien teko. Harmittaa, kun mainio Mnemosyne -ohjelma ei toimi uudella tabletillani, vaan sitä varten on avattava ikivanha ja rohjo läppärini. Mutta Mnemosyne on kuitenkin tällä laitteella toimivaa FlashME -ohjelmaa aika merkittävästi parempi sikäli, että se kertoo ymmärtääkseni itse mulle, mitä mun kunakin päiväni pitäisi opiskella.

Nyt energian kimppuun.